Raahe käsitteli näyttävästi kaupunginkamreerin törkeän kiskonnan yksityisissä kiinteistökaupoissa, saadun tuomion sekä virasta pidättämisen. Runsaan vuoden virastaan pidätettynä ollut kaupunginkamreeri palasi jokin aika sitten töihin, nyt kaupungin kehittämispäälliköksi.

Raahessa on myös tapahtumia, joissa kaupunki ei ole noudattanut samaa avoimuutta kuin kamreerin tapauksessa. On puhuttu tapauksista, joissa on ollut sukulaisen suosimista ja tiedossa on eriarvoisuutta virkoja haettaessa. Jopa pätevä on syrjäytetty ja epäpätevä valittu. On myös tapahtunut, että hakijoista tehtyyn yhdistelmään on hakijan kohdalle kirjattu ”epäpätevä”, vaikka viranhaltijoilla on ollut edessään hakijan pätevyyden osoittavat hakemusasiakirjat.

Raahessa on työpaikkaväkivalta ollut huippulukemissa. Vuoden 2001 toukokuussa tehdyssä kyselytutkimuksessa yhdeksäntoista prosenttia kaupungin työntekijöistä ilmoitti olleensa kiusaamisen kohteena tällä hetkellä tai aiemmin samassa työpaikassa.

Työpaikkakiusattuihin sopivat sanat virolaisen Imbi Pajun kirjasta ”Torjutut muistot”: ”Tapahtumat, lukumäärät, päivämäärät, kuvaukset ovat olemassa – mutta tuskasta ei ole puhuttu mitään. Tähän asti on vaiettu ihmisten yksityisestä ja tukahdetusta kivusta, joka tulee öisin uniin.”

Myös kiusaajat on saatava teoistaan vastuuseen. Miksi heihin ei voi soveltaa virasta pidättämistä tai erottamista? Miksi luottamukseen perustuvissa tehtävissä jatkuvasti saa olla henkilö, jonka sanotaan valehtelevan? Varsinkin, koska juuri hänen olisi pitänyt puuttua työpaikkakiusaamisiinkin.

Mirja Turunen tarkastelee kirjassaan ”Veripellot” vuoden 1918 sodan teloituksista hurmaantuneiden persoonallisuutta. Kirjassa pohditaan, mitä he ovat siviilissä ja todetaan heidän rauhanoloissa olevan lähinnä psykopaatteja. Terroriin sairastuneet olivat poikkeusyksilöitä, mutta Turusen mukaan he olivat systeemille hyödyllisiä. He teloittivat ja riehuivat surmantöissä järjestelmän sallimina.

Työpaikkaväkivaltaa on tarkasteltava Turusen periaatteella. Yksittäinen henkilö ei pääse terrorisoimaan työtoveriaan ja pitämään häntä jatkuvasti pelon alla ellei yhteisö ole hänelle henkisenä taustana. Mikä Raahen järjestelmässä, systeemissä, toimintakulttuurissa on sellaista, että se on sallinut ihmisarvon ja ihmisoikeuksien loukkaukset niin virkavalinnoissa kuin myös työpaikkojen ilmapiirissä? On selvitettävä, miksi esimies on saanut kohdella työyhteisön jäseniä nöyryyttämällä ja loukkaamalla. Mikä Raahen kulttuurissa on sallinut tämän?

Neuvostoliiton romahtaminen koettiin henkisenä vapautumisena myös Raahessa. Raahe ei ole kuitenkaan vain punainen, sen historia on myös musta. Vapaussodan aikaisen punaisten vankileirin kuolleisuusprosentti Raahessa oli korkea. Raahen porvari-ja kauppakoulun tiloissa pidettyjen punaisten vankien kohtelu muistuttaa keskitysleirien oloja ja hirmutekoja.

Raahen on lähdettävä avoimuuden tielle muutenkin kuin tuoreessa kamreerin tapauksessa. Menneisyys on avattava ainakin ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia koskevilta osin. Vasta sitten Raahe lähtee rakentumaan avoimena ja läpinäkyvänä kaupunkina.