Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ovat ne Suomen valtion asiakokonaisuudet, joiden tulee olla parhaiden asiantuntijavoimien hoidossa. Tapahtumat Virossa ja Venäjällä ovat osoittaneet, että asiain hoitajilta edellytetään vahvaa historiallista ja päivänpoliittista tietoa, korrektiutta ja valppautta sekä halukkuus selvittää, mistä perimmältään on kysymys. Toimijoilla on oltava syvällinen ja laaja yleissivistys ja sen ytimenä sydämensivistys.

Suomen nykyinen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on vuodelta 2004. Seuraavan selonteon aikataulusta keskustellaan. Luultavasti naapurimaiden tapahtumat ovat entisestään herkistäneet näkemään selonteon merkityksen. Toivottavasti Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmän suunnittelu Euroopan alueelle keskusteluttaa erityisesti.

Eduskuntavaalien yhteydessä ei esiintynyt runsasta ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvää keskustelua. Kuitenkin läntisen naapurimaan, Ruotsin, alueellisen puolustuksen rakenteissa olisi ollut keskustelemista Suomessakin. Näin kirkastuisivat myös Suomen puolustuksen periaatteet. Yhdysvaltain ulkopolitiikka edellyttää jatkuvasti kiihkotonta tarkastelua.

Raahelaisilla kansanedustajilla Inkeri Kerolalla ja Unto Valppaalla on ollut runsaasti palstatilaa Raahen paikallislehdessä kirjoittaa kolumnejaan ja eduskunnan kuulumisiaan. Valpas otti kirjoituksissaan useinkin esille nopean toiminnan joukot silloin, kun niistä käytävä keskustelu oli vilkasta. Kerola ei kirjoittanut aiheesta silloinkaan, vaikka Valppaan väite nopean toiminnan joukoista hyökkäysjoukkoina olisi ollut mitä parhain haaste toisenlaistenkin näkemysten perustelemiseen.

Ensimmäisen kauden kansanedustajina Kerola ja Valpas olivat Pohjois-Suomessa valiokuntamatkalla kun silloinen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko oli eduskunnassa käsiteltävänä. Muista sivistysvaliokunnan jäsenistä matkalla oli vain viisi varsinaista ja yksi varajäsen. Muut jäsenet ilmeisesti käsittivät, miten tärkeästä aiheesta eduskunnassa juuri silloin oli kysymys.

Alkaneella eduskuntakaudella Kerola on varsinaisena jäsenenä puolustusvaliokunnassa. Toivoisi, että hänellä olisi ulkopolitiikka-, turvallisuus- ja puolustuskysymyksissä ammattitaitoa, jota olisi tullut olla jo ensimmäisen kauden kansanedustajalla riippumatta siitä, mihin valiokuntaan kuuluu. Huolestuttavaa on hänen 15. toukokuuta Raahen Seudussa Eduskunnan kuulumisia-kolumnissa kirjoittamansa lausahdus ”Tosiasia kuitenkin on, että Naton ympärillä pyöriminen sivuaa hyvin vähän oman alueemme kehittämistä!”

Kuitenkin: ensin ovat ulkopolitiikka ja turvallisuus.